—
Haluan puhua aiheesta mistä itse kärsin, ja josta moni muukin nainen kärsii – joskin siitä puhutaan vähän. Virtsankarkailusta on vaikeaa mutta tärkeää puhua, koska kärsimään ei tarvitse jäädä. Apua on tarjolla.
Ensimmäinen muistikuvani pidättämisen suunnattomasta vaikeudesta on 12-vuotiaana. Olin kaverin kanssa hississä menossa kotiin ja pissa vaan meinasi tulla ja tuntui, että en kykenisi sitä pidättämään vessaan saakka. Se oli kamalaa. Siksi kai se onkin jäänyt mieleen, voimakkaana muistona, vaikka monet muut asiat ovat unohtuneet lapsuudesta.
Tehdään ensin selväksi mistä puhutaan. Virtsankarkailua on kahdenlaista: sitä, kun virtsa ryöskähtää yskiessä ja sitä, kun ei ehdi vessaan. Nyt puhun jälkimmäisestä.
Olen siis elänyt tämän kanssa enemmän tai vähemmän lähes teini-ikäisestä saakka. Toki, oireet olivat lievemmät nuorempana, mutta nyt kolmen lapsen jälkeen ne ovat vain hurjasti pahentuneet.
Oikeastaan en edes muista aikaa, milloin en olisi tästä kärsinyt. Tai sitten siitä on liian kauan.
Vessahätä tulee siis yllättäen ja kun se iskee, ei kykene odottamaan. Se iskee niin voimallisena. Tietysti lasten saanti pahentaa asiaa, mutta se ei ole syy. Olen hakenut apua viimeksi, ennen nykyistä hoitoa, kymmenen vuotta sitten. Muistan vain sen, että tarjolla ei ollut juuri muuta kuin lihasjumppaa. Lääkärillä käynti tuntui turhalta. Tuntui, etten saanut apua. Koin, että pelkkä lihasjumppa ei auttaisi.
Sittemmin kun muutaman vuoden sisällä oire on pahentunut niin kovasti, että se haittaa jo jokapäiväistä elämää, olen jälleen hakeutunut naistenpolille. Onneksi nyt pääsin sinne ja oire ymmärrettiin, ja pääsin asiasta väitelleen naistentautien lääkärin vastaanotolle.
Hoitomuotoja on muutamia: lihasten voimistelu, lääke ja leikkaus. Leikkauksella hoidetaan vain ponnistuksesta johtuvaa virtsankarkailua. Ei pidätyskyvyttömyyttä. Minulle määrättiin lihasharjoitusten lisäksi lääke, nimeltä Betmirga 50mg, rakon ärsytystä vähentämään. Nyt kokeilen tällä lääkkeellä 1kk, jos ei tule sivuoireita, jatkan sillä. Joillekin voi lääkärin mukaan tulla tykytystä, mutta se on harvinaista ja lääkettä annetaan ihan kaikkein sairaimmille ja vanhimmillekin, joten se on turvallinen.
Sain ensimmäisellä kerralla hyvän harjoitusohjeen siihen tilanteeseen, kun iskee yhtäkkiä hätä ja tuntuu, että ei mitenkään kykene odottamaan puolta minuuttia. Minulle sanottiin, että pitää kouluttaa rakkoa. Eli joka kerta kun iskee välitön hätä, koita pidentää vessaan menemistä muutamilla minuuteilla. Pidennä aikaa joka päivä. 10min. 12min. Jne.
Nauroin ja sanoin heti hoitajalle, että ei se MITENKÄÄN onnistu. Kuitenkin kun kokeilin, olin itsekin yllättynyt, että se onnistui. Sen kanssa voi vähän pelata itselleen aikaa. Vaikuttaa tietysti, paljonko rakkoon on kerääntynyt virtsaa. Jos yli kaksi desiä, on vaikeampaa.
Lääkäri tutki myös, tyhjeneekö rakko kokonaan virtsatessa. Hän näkee ultraäänilaitteella, paljonko rakossa on virtsaa desimittamäärissä. Lääkäri lähetti vessaan tyhjentämään rakon ja katsoi sitten ultralla, tyhjenikö. Kyllä se tyhjeni, joten syynä ei ole se, että rakko ei tyhjene. Tämä voi myös olla yksi virtsankarkailun syy.
Lämpötilat vaikuttavat myös tähän ongelmaan. Tuntuu, että talvella kylmällä ongelma on pahempi. Lämpö taas hieman parantaa ongelmaa.
Tässä vaiheessa jään seuraamaan, toimiiko hoitoni. Kannustan kuitenkin jokaista virtsankarkailusta kärsivää hakemaan oireisiin apua, sillä virtsankarkailu on hyvin yleistä, ja siihen on monia hoitomuotoja.
-VIGOR-mentori