—
On kesäkuun alku, ja olemme Itä-Helsingissä yhdessä kollegani ja THL:n FGM-asiantuntijoiden kanssa. Paikalla on alussa hieman enemmän nuoria sekä äitejä, ja varttuneempia naisia tulee myöhemmin mukaan. Keskustelu lähtee käyntiin hieman rauhallisemmin verrattuna aikaisempiin tapaamisiin somalinaisten kanssa.
Aiheena on tyttöjen sukuelinten silpominen ja Suomen somaliyhteisön suhtautuminen siihen. Nuoriso kokee aiheen hieman vieraaksi ja myöskin vastaukset tulevat hieman viiveellä aiheen kummallisuuden vuoksi. Moni sanoo, että eivät ole olleet tietoisia ilmiön olemassaolosta Somaliassa eivätkä ole kuulleet, että sitä harjoitettaisiin Suomessa. Katseet usein kääntyvätkin kavereiden ja sisarusten suuntaan hämmennyksestä johtuen.
Yksi teema kuitenkin toistuu leikattujen naisten puheessa: oma äiti on rakas ja tärkeä huolimatta hänen päätöksestään tehdä silpominen omalle tyttärelleen. Äiti teki sen tiedonpuutteesta ja rakkaudesta tytärtään kohtaan.
Äidit valtaavat puheareenan itselleen, ja alkavat kertoa omista kokemuksistaan hieman huumorilla höystäen. Monia paikalla olevia naisia naurattaa toisten jakamat tarinat, sillä ne ovat niin samankaltaisia kuin omat tarinat. Yksi teema kuitenkin toistuu leikattujen naisten puheessa: oma äiti on rakas ja tärkeä huolimatta hänen päätöksestään tehdä silpominen omalle tyttärelleen. Äiti teki sen tiedonpuutteesta ja rakkaudesta tytärtään kohtaan. On haluttu hyvä tulevaisuus omalle tyttärelle.
Historiasta huolimatta nämä naiset ovat päättäneet olla jatkamatta perinnettä omille tyttärilleen, sillä nyt on tietoa leikkauksen haitallisuudesta eikä se ole enää tarpeen, koska ei ole painetta yhteisössä. Ajat ovat muuttuneet ja ymmärrys sen mukana.
Mediakeskustelu, huono journalismi ja lööppihakuisuus puhuttavat naisia. Naiset kokevat, että lehdet kirjoittelevat shokeeraavasti tyttöjen sukuelinten silpomisesta, ottamatta selvää tilastoista taikka haastattelemalla asiantuntijoita. Ja koska aihe on niin vieras, se kiinnittää lukijoiden huomion. He kokevat, että erityisesti keskustelu leimaa somaleita, koska usein haastateltavat ovat olleet somaleja. Kysytäänkin usein; miksi ei nosteta sitä näkökulmaa, että hyvin suuri osa Suomen somaleista ei enää koe yhteyttä perinteeseen eikä se ole enää ongelma Suomen somaliyhteisössä? Onko aiheesta tullut mediaseksikäs?
Miksi naisen pitäisi yrittää todistella neitsyyttään lääkärin paperilla, kun islamin näkökulmasta kyseessä on hänen yksityinen asia, josta hänen ei tarvitse vakuutella ketään?
THL:n asiantuntijat kysyvät naisilta, mitä mieltä ovat avaus- ja korjausleikkauksista. Monelta naiselta menee ohi korjausleikkaus ja tartutaan avausleikkaukseen. Osa kokee, että avausleikkauksessa naimattomana sinkkuna naisena ei ole mitään ongelmaa. Jotkut ehdottavat, että avatut naiset voisivat saada lääkärin todistuksen avauksestaan. Otan itse kantaa tällöin tähän islamin näkökulmasta. Miksi naisen pitäisi yrittää todistella neitsyyttään lääkärin paperilla, kun islamin näkökulmasta kyseessä on hänen yksityinen asia, josta hänen ei tarvitse vakuutella ketään? Naiset tuntuvat kehonkielen ja nyökyttelyn perusteella olevan aika samaa mieltä.
Keskustelu siirtyy eteenpäin, ja THL:n asiantuntijat ottavat uudestaan puheeksi FGM:n vaurioittaman alueen korjausleikkausmahdollisuuden Suomessa. Nyt naisten huomio kiinnittyy ja naisten ilmeetkin ovat hämmentyneitä; ”Mikä korjausleikkaus? Anteeksi voisitteko selittää lisää?”
Asiantuntijat kertovat leikkausmahdollisuudesta, jossa lääkäri tekee ensin arvion potilaalle ja mahdollisesti tämän jälkeen potilas voidaan ohjata korjausleikkaukseen. Leikkaus on toistaiseksi vain mahdollinen HUS Töölön sairaalassa. Naisten silmät suurenevat ja moni kysyy yhtä aikaa ”Korjausleikkaus. Onko sellainen mahdollisuus olemassa vai? Miten voi hakeutua?”. Naiset ovat silmin nähden innoissaan ja samaan aikaan hämmentyneitä. He haluavat tietää, kuka leikkaa ja missä leikataan, mitä leikataan ja mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen?
Leikkaus ei tuo takaisin mitään menetettyä eikä seksuaalisen nautinnon parantumista voida luvata lisääntyvän.
Kysymyksiä tulee niin paljon, että THL asiantuntijoiden täytyy toppuutella naisia. Leikkaus ei tuo takaisin mitään menetettyä eikä seksuaalisen nautinnon parantumista voida luvata lisääntyvän. Tähän muutama paikalla oleva nainen sanoo, että he eivät mieti seksuaalista nautintoa, vaan jos alapää saadaan hieman vain nätimmäksi. He kokevat, että faraoninen leikkaus ja lukuiset synnytykset ovat tehneet tehtävänsä. Naiset toivovatkin uutta tilaisuutta, jossa voisi olla paikalla leikkaavat lääkärit, jotta korjausleikkauksista voisi saada lisää tietoa.
Aika alkaa loppua kesken ja tunnelma on edelleen aivan ihana. Keskustelua riittäisi vaikka kuinka paljon. Päätän tilaisuuden yhteisellä rukouksella, sillä se sitoo meitä naisia yhteen, rauhoittaa tunnelman ja tuo tilaisuudelle arvokkaan lopun.
Kirjoittaja on VIGOR-mentori