—
Poikkeustilan julistamisen myötä suuri osa Suomesta siirtyi etätyöhön ja -opiskeluun vain muutamassa päivässä. Koronakevät on testannut ihmisten kykyä hallita useampia digitaalisia alustoja yhtäaikaisesti, mahdollisuuksia suunnata esimerkiksi opiskeluun ja työhön liittyviä toimia uudelleen, taitoa suodattaa ruudulle vyöryvästä tekstimassasta se olennainen sekä ylipäätään taitoja johtaa omaa arkea muuttuneessa tilanteessa. Miltä ennennäkemätön digiloikka on tuntunut ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden keskuudessa?
VIGOR ja IDA-tutkimushanke yhdistivät voimansa kuullakseen ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden tuntoja ja kokemuksia koronakevään kulusta. Teetimme yhteistyössä ammattiopisto Varian kanssa oppimistehtävän koronakevään vaikutuksista opiskelijoiden mediankäyttöön. Oppimistehtävään vastasi 27 Varian opiskelijaa. He käyttävät digitaalista mediaa pääasiassa perhe- ja kaverisuhteiden ylläpitoon, opiskeluun, ajanviettoon ja viihtymiseen sekä tiedon saamiseen.
Olimme rakentaneet oppimistehtävän siten, että opiskelijoiden piti reflektoida omaa mediankäyttöään ja koronakevään mahdollisesti aikaansaamia muutoksia tavoissa hyödyntää digimediaa arjessaan. Opiskelijoiden vastauksia lukiessamme huomasimme, että opiskelijat kokevat koronakevään digiloikalla olleen sekä hyvinvointia parantavia että sitä heikentäviä vaikutuksia.
Koronakevään yllättävät hyvinvointia tukevat vaikutukset opiskeluun
Vastauksissa korostuu koronakevään kaksijakoinen vaikutus Varian ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden elämässä. Yhtäältä nämä nuoret aikuiset kokevat, että lähikontakteja koskevat rajoitukset ja siirtyminen etäopetukseen ovat parantaneet huomattavasti heidän tietoteknisiä- ja kommunikaatiovalmiuksiaan. Oppimistehtävän vastauksissa suhtaudutaan etäopiskeluun myönteisesti, jopa myönteisemmin kuin odotimme.
Oppimistehtävän vastauksissa suhtaudutaan etäopiskeluun myönteisesti, jopa myönteisemmin kuin odotimme.
Monista vastauksista huokuu tyytyväisyys siihen, että etäopiskelu on ikään kuin pakottanut opiskelijat omaksumaan uusia opiskelun muotoja etäluentojen, videoyhteyksien ja kirjallisten tehtävien myötä. Nämä uudet valmiudet parantavat opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua ja toimia yhä digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Yllättäen monet opiskelijat myös mainitsevat, että viestintä opettajien kanssa on helpottunut koronakevään myötä. Kenties viestinnän siirtyminen digitaalisiin ympäristöihin pakottaa myös opettajat keskittymään viestinnän tapoihin, selkokieleen ja antamiensa ohjeiden ymmärrettävyyteen.
Opiskelijoiden vastauksista välittyy myös tunne, että kotiolot koetaan rauhallisemmiksi ja tukevan keskittymistä ja opiskelua paremmin kuin kouluolot. Voiko olla niin, että kouluympäristössä on liikaa huomiota hajottavia tekijöitä, jolloin opiskelu saattaa kärsiä? Kenties juuri monimuotoisesti toteutettu opiskelu tuo vaihtoehtoja erilaisista taustoista lähtöisin oleville opiskelijoille.
Koronauutisointi rapauttaa tulevaisuususkoa
Toisaalta oppimistehtävään vastanneet opiskelijat kokevat myös olevansa väsyneitä koronan aiheuttamaan uutistulvaan. Vaikka uutisointi koetaan kuluttavana, opiskelijat silti seuraavat koronaan liittyvää uutisointia tarkasti saadakseen tietoa, miten pandemia maailmanlaajuisesti etenee ja millaisia seurauksia sillä on.
Jotkut opiskelijat kokevat uutisten negatiivisen sävyn, yksityiskohtaiset kuvaukset yksilöiden sairauden kulusta ja suurinumeroiset kuolinluvut maailmalta hyvinvointia heikentävänä. Koronauutisointi tuottaa turvattomuuden tunnetta.
Koronauutisointi tuottaa
turvattomuuden tunnetta.
Koronauutisointi saattaa kuormittaa, koska monilla voi luonnollisesti olla huoli ulkomailla asuvien perheenjäsentensä terveydestä. Mieli ry:n korona-ajan vaikutuksia eri kieli- ja kulttuuritaustaisten mielenterveyteen selvittäneen kyselyn mukaan perheenjäsenten terveydestä ollaan enemmän huolissaan kuin omasta terveydestä. Mitä jos läheinen sairastuu tai pahimmassa tapauksessa menehtyy, enkä pääse hänen luokseen? Entä millainen on niiden konflikteissa kadonneiden perheenjäsenten tilanne, joita ei olla vielä löydetty? THL:n FinMonik-tutkimuksen mukaan Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneet kokevat Suomen koko väestöön verrattuna enemmän yksinäisyyttä. Myös yksinäisyys lisää huolta. Koronakeväänä on ollut aikaa seurata uutisia ja olla huolissaan.
Jäimme miettimään, millä keinoin näiden opiskelijoiden luottamusta tulevaan voitaisiin entistä voimallisemmin vahvistaa? Miten saisimme turvattomuuden tunnetta kokeville tiedon siitä, että me kyllä selviämme tästä yhdessä? Monet kansalaisjärjestöt ovat aktivoineet erilaisia verkossa toimivia tukitoimia kansalaisten hyvinvointia tukemiseksi. Kuinka voisimme varmistaa, että nämä tukitoimet ovat aidosti saavutettavia? Pystytäänkö erilaisissa palveluissa huomioimaan myös ne asiakkaat, jotka eivät kenties puhu suomea, ruotsia ja englantia kovinkaan hyvin?
Pystytäänkö erilaisissa palveluissa huomioimaan myös ne asiakkaat, jotka eivät kenties puhu suomea, ruotsia ja englantia kovinkaan hyvin?
Lähisuhteet ja osallisuus kulttuuriin tukevat hyvinvointia
Koronakevät on lisännyt yhteydenpitoa perheen, sukulaisten ja kaverien kesken, minkä koetaan tukevan hyvinvointia. Digitaaliset ympäristöt kurovat umpeen fyysistä välimatkaa eri ihmisten sekä Suomen ja kotimaan välillä. Omaksi koettu kulttuuri eri muotoineen on saavutettavissa digitaalisten mediaympäristöjen kautta.
Koronakevät on pakottanut esimerkiksi kulttuurialan toimijoita tai uskonnon harjoittajia suuntaamaan toimintaansa yhä enemmän verkkoympäristöihin. Kenties koronakevään aikana omaksutut uudet toimintamallit säilyvät myös jatkossa ja tavat osallistua kulttuuriin tai uskonnon harjoittamiseen monipuolistuvat myös verkossa.
Mediataitoja myös toisen asteen opiskelijoille
Joidenkin opiskelijoiden vastauksista tulee esille turhautuminen sosiaaliseen mediaan, koska niiden koetaan aiheuttavan eripuraa ihmisten välille. Eräs opiskelija kiteyttää tuntemuksensa seuraavasti: Elämä ilman mediaa on elämää ilman ongelmia.
Kenties viestintään ja kulttuurien väliseen ymmärrykseen liittyvät haasteet kärjistyvät nopeutta ja välitöntä reagointia suosivissa digitaalisissa ympäristöissä. Opiskelijoiden olisikin hyvä saada tukea tunteiden ilmaisuun ja heille olisi hyvä tarjota nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja matalan kynnyksen kanavia, joissa voisi käsitellä luottamuksellisesti myös mediassa kohdattuja asioita koulutetun kasvatus- tai terveysalan ammattilaisen kanssa.
Oiva pohja mediataidoille ja vastalääke median mahdollisille riskitekijöille rakennetaan myönteisten ja turvallisten ihmissuhteiden kautta.
Vahva ja monipuolinen medialukutaito antaa monenlaisia valmiuksia mediayhteiskunnassa toimimiseen. Median mahdollisten riskien hallitsemisen lisäksi mediataidot olennaisesti lisäävät mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen osallisuuteen, kasvattavat valmiuksia yhä tietoisempien valintojen tekemiseen ja edistävät keinoja ymmärtää ja tulkita ympäröivää mediakulttuuria. Oiva pohja mediataidoille ja vastalääke median mahdollisille riskitekijöille rakennetaan myönteisten ja turvallisten ihmissuhteiden kautta. Opiskelijoiden mediataitoja vahvistamalla, edistämällä kunnioittavien asenteiden ja arvojen kehittymistä sekä tukemalla vastuullisia ihmissuhteita nuorten turvataidot kehittyvät ja suojaavat mahdollisilta median haitoilta.