—
Seksuaalisuuden kehitys alkaa syntymästä ja on elämän pituinen matka. Vaikka seksuaalisuus on osa ihmisyyttä, lapsen seksuaalisuus tuntuu edelleen olevan kulttuurillisesti herkempi aihe kuin lapsen muu kehitys. Tämä teksti avaa lasten seksuaalikasvatuksen teemaa kätilöopiskelijan ja VIGOR-mentorin näkökulmasta. Tekstin lopusta löytyy myös muistilista ammattilaiselle sekä muutamia tehtäviä, joita voi käyttää vanhempien kanssa tehtävän seksuaalikasvatuksen lisänä.
Pienen lapsen seksuaalisuus on erilaista kuin nuoren tai aikuisen – lapselle seksuaalisuus on oman ja toisen kehon ihmettelyä, tunteisiin ja omaan mielihyvään tutustumista sekä hyvien tapojen opettelemista. Suomessa kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus perustuu Maailman terveysjärjestön, eli WHO:n suosituksiin, jotka antavat sisällön jokaiselle ikätasolle, myös 0–6-vuotiaille.
Lapselle seksuaalisuus on oman ja toisen kehon ihmettelyä, tunteisiin ja omaan mielihyvään tutustumista sekä hyvien tapojen opettelemista..
Monille vanhemmille seksuaalikasvatuksen sisällöt ovat yhä tuntemattomia ja aiheeseen saattaa liittyä paljon ennakko-oletuksia. Monien vanhempien mieltä voi rauhoittaa tieto siitä, että seksuaalikasvatuksen sisältö perustuu Maailman terveysjärjestön suosituksiin.
Maahanmuuttajaperheelle käsitteet seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus saattavat olla vieraita, sillä monesti kotimaassa näitä sanoja ei käytetä tai moni saattaa edelleen pitää niitä tabuina tai soveliaisuuden rajoja ylittävinä. Tämän vuoksi suosin itse asiakastyössä neutraalimpaa termiä kehotunnekasvatus, mutta tässä tekstissä puhun kuitenkin seksuaalikasvatuksesta.
Virheellisten käsitysten johdosta seksuaalikasvatus saatetaan kokea uhkana lapselle, perheelle ja yhteisölle
Seksuaaliterveys saattaa olla kulttuurista riippuen hyvin henkilökohtainen, arka ja tuntematonkin asia. Avoin keskustelu voi alussa aiheuttaa hämmennystä, sillä useissa maissa seksuaalikasvatus mielletään perheen sisäiseksi asiaksi. Näissä tilanteissa on ehkä ajateltu, että kasvatusvastuu on vanhemmalla, jonka tehtävä on kertoa asiasta oman arvionsa mukaan.
Useissa maissa seksuaalikasvatus mielletään perheen sisäiseksi asiaksi.
Aiheesta voi olla myös monia virheellisiä käsityksiä. Olen esimerkiksi kohdannut perheitä, jotka luulevat, että kouluterveystarkastuksissa tytöille tehdään gynekologinen sisätutkimus, jonka yhteydessä immenkalvot joudutaan puhkaisemaan. Virheellisten käsitysten johdosta seksuaalikasvatus saatetaan kokea uhkana lapselle, perheelle tai yhteisölle. Nämä väärät tiedot on oikaistava asiakastyössä mahdollisimman varhain, jotta toimitaan lapsen edun mukaisesti ja seksuaalikasvatus jatkuu kotiin saakka – oikeilla faktoilla ja ikätaso huomioon ottaen.
Yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää. Sitä edistäen, vanhemmille tulisikin kertoa heti yhteistyön alussa seksuaalikasvatuksen sisällöistä, jotta vältytään virheellisiltä käsityksiltä. Seksuaalikasvatuksen (tai kehotunnekasvatuksen) tavoitteena on tukea ja suojella lapsen seksuaalisuutta ja kehitystä, ja sitä kautta kokonaisvaltaista kehitystä. Tästä syystä seksuaalikasvatus aloitetaan jo varhaislapsuudessa.
Varhaislapsuudessa saatu seksuaalikasvatus antaa lapselle eväät,
joiden avulla hän oppii ilmaisemaan tunteitaan, muodostamaan omat rajat
ja puolustamaan niitä tarvittaessa.
Varhaislapsuudessa saatu seksuaalikasvatus antaa lapselle eväät, joiden avulla hän oppii ilmaisemaan tunteitaan, muodostamaan omat rajat ja puolustamaan niitä tarvittaessa (lapsi oppii esimerkiksi sanomaan ei tarvittaessa), eli oppii taitoja, joita hän voi hyödyntää ihmissuhteissaan. Riittävä ja ikätasolle suunniteltu seksuaalikasvatus lapsena ja nuoruusiässä luo pohjan sille, että hänestä voi ajan kanssa kasvaa itsenäinen, seksuaaliterveydestään vastuunkantava ja seksuaalioikeuksistaan tietoinen aikuinen.
On myös hyvä kertoa vanhemmille, että tutkimusten mukaan seksuaalikasvatuksella voidaan ehkäistä seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä riskejä sekä tehdä korjaavaa työtä. Uskon vahvasti, että monet vanhemmat suhtautuisivat seksuaalikasvatukseen avoimemmin tietäessään kasvatuksen oikeat tavoitteet, syyt, ja miten he vanhempina voivat tukea lapsensa seksuaalista kehittymistä.
Ota työssäsi kulttuuri ja uskonto huomioon, mutta vältä ennakko-oletuksia
Sen lisäksi, että ammattilaisen olisi hyvä tiedostaa, että monen maahanmuuttajan seksuaalitietämys saattaa olla Suomeen saapuessa vähäistä, hänen olisi hyvä tiedostaa, että maahanmuuttaja kantaa mukanaan elämänkatsomustaan ja kulttuuriaan.
Vaikka seksuaalikasvatuksessa laadukkaan ja ajantasaisen tiedon välittäminen on ensisijaista, ei uskontoja tai kulttuureja voi sivuuttaa täysin, sillä tutkimusten mukaan uskonnollisella vakaumuksella on huomattava vaikutus ihmisen ajatteluun myös seksuaalisuudesta. Tiedetään myös, että vanhempien ajattelutapa heijastuu suoraan lapseen, varsinkin silloin, kun lapsi ei osaa vielä muodostaa omia näkemyksiään.
Ammattilaisen on hyvä huomioida asiakkaiden erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset taustat, mutta olla jatkuvasti tietoinen siitä, että seksuaalikasvatustilanteeseen osallistuvasta ei saa tehdä oletuksia lähtömaan, uskontokunnan tai pukeutumisen perusteella, eikä mielikuvien saa antaa vaikuttaa toteutettavan seksuaalikasvatuksen laatuun: Kaikkien lasten on saatava yhdenvertaista seksuaalikasvatusta taustastaan riippumatta.
Mielestäni ammattimaisen seksuaaliterveyden edistäjän onkin tiedostettava asiakkaiden erilaiset lähtökohdat, jotta yksilöllisiin tiedontarpeisiin voidaan vastata kokonaisvaltaisemmin.
Kaikkien lasten on saatava yhdenvertaista seksuaalikasvatusta taustastaan riippumatta.
Muistilista ammattilaiselle:
- Käytä kehotunnekasvatus sanaa asiakastyössä
- Ole vanhempiin yhteydessä hyvissä ajoin ja tue heitä mahdollisuuksien mukaan, jotta seksuaalikasvatus jatkuu myös kotona
- Mitkä ovat suositukset seksuaalikasvatukselle/kehotunnekasvatukselle eri ikätasoilla?
- Mitä aiheita kasvatuksessa käsitellään?
- Avoin keskustelu vanhempien kanssa edistää kulttuurien välistä kohtaamista
- Lisää tietouttasi maahanmuutosta, uskonnoista, kulttuureista ja kulttuurisensitiivisyydestä
- Luo itsellesi materiaalipankki, johon keräät videoita, oppaita ja luentoja eri kielillä.
- Käytä työsi tukena Väestöliiton sivuilta saatua materiaalia, kuten videoita ja oppaita.
- Suomi on pieni maa, mutta kulttuuri ei silti ole yhtenäinen arvoiltaan ja tavoiltaan. Pyri tiedostamaan, että muualta kotoisin olevat eivät myöskään muodosta homogeenistä ryhmää.
- Älä tee oletuksia lähtömaan, uskontokunnan tai pukeutumisen perusteella
Nouran Al-Emara
VIGOR-mentoriTehtäviä vanhemmille kotiin vietäväksi
Alla on tehtäviä, joita ammattilainen voi antaa vanhemmille mukaan kotiin. Tarkoituksena on, että vanhemmat käyvät tehtäviä läpi päiväkoti- tai esikouluikäisen lapsen kanssa ja keskustelevat yhdessä tehtävien herättämistä tunteista ja kysymyksistä.
Erilaiset kehot
Tehtävässä käydään läpi tytön/naisen ja pojan/miehen kehonosia. Voitte piirtää kehot yhdessä ja nimetä kehonosat. Tehtävän tarkoituksena on luoda sanasto lapsille, mitä he voivat jatkossa käyttää, sillä esimerkiksi sukupuolielinten ääneen sanomista voidaan pitää ongelmallisena. Suomen kielessä tälle ikäryhmälle sopivia sanoja ovat mm. pimppi, pippeli, peppu, tissit.
Tunteet ja niiden tunnistaminen
Tehtävässä käsitellään lapsen tunteita ja niiden tunnistamista. Piirtäkää yhdessä tai leikatkaa lehdistä sellaisia kuvia, joissa näkyy eri tunnetiloja. Keskustelkaa näistä tunteista (onko tunne hyvä/huono, onko itse kokenut näitä tunteita, miten on ne ilmaissut). Antakaa näille tunteille sanat esimerkiksi pelko, ilo, hämmennys, rauhallisuus, surullisuus.
Ihastumisen ja tykkäämisen tunteet
Tehtävässä jatketaan tunteiden käsittelyä, mutta eri tavalla. Tämän tehtävän on tarkoitus käsitellä ihastumisen ja tykkäämisen tunteita. Keskustelkaa kysymysten avulla siitä, että miltä nämä tunteet tuntuvat.
Esimerkkejä kysymyksistä:
- Mitä eroa kaverilla ja ihastuksen kohteella on?
- Onko lapsi vielä kokenut ihastumisen tunteita? Jos on, niin miten hän on näyttänyt tai ilmaissut nämä tunteet?
- Mitkä ovat rajat näiden tunteiden näyttämisessä?
- Mitä pitää tehdä, jos haluaa halata tai pussata toista? Entä kun toinen haluaa halata tai pussata sinua? Mitä teet, kun sinä et halua toisen halaavan tai pussaavan sinua?
Lapset usein näyttävät nämä tunteet sillä tavalla, kuin heille on näytetty. Tehtävän yhteydessä lapselle kerrotaan, että hellyyden osoittaminen on jokaiselle erilaista ja rajat voivat olla kaverilla erilaiset.
Tehtävät on tehnyt Turun AMK:n kätilöopiskelijat Zuhur Palani ja Nouran Al-Emara. Tehtäviä saa käyttää vapaasti.
Kuva: Daniel von Appen / Unsplash