Hyppää sisältöön

Kuukautisblogi: Mitä enemmän puhuin kuukautisista, sitä helpommaksi se muuttui!

Yleinen

Kun minulla alkoi kuukautiset 12-vuotiaana, kiitos alakoulun seksuaalivalistustuntien, tiesin mistä oli kyse.

Odotin, että kotona joku olisi puhunut minulle asiasta, mutta kukaan perheeni naisista ei kuitenkaan vaivautunut huomioimaan, että olin kasvanut huimasti pituutta lyhyessä ajassa ja olin vartaloltani muuttunut jo naiseksi – olin siis potentiaalisessa iässä kuukautisinfolle. Kukaan ei ottanut asiaa puheeksi kanssani ja meni vuosia ennen kuin ymmärsin, että kyseessä oli aihe, josta ei saanut puhua.

Kuukautisten ei kuulunut näkyä, tuntua, kuulua
tai olla edes olemassa.

Kuukautisten ei kuulunut näkyä, tuntua, kuulua tai olla edes olemassa. Niinpä kukaan perheestäni ei ikinä kysellyt, ovatko kuukautiseni alkaneet, enkä itse puhunut niistä – kenellekään.  


Vitsiniekka vaikenee

Kasvoin lukiolaiseksi ja monikulttuurisessa tyttöporukassa ystäväni puhuivat estoitta kuukautista. He kertoivat minkälaisia oireita kuukautiset aiheuttivat, miten kauan heidän kiertonsa kestivät ja väänsivät vitsiä aiheesta aina, kun jollain porukasta oli kuukautiset tai kun joku vaikutti siltä, että hänellä saattaisi olla kuukautiset. 

Minä, porukan äänekkäänä vitsiniekkana, hiljenin aina, kun joku edes puolikkaalla sanalla mainitsi kuukautisista tai siihen liittyvistä asioista. Tunsin henkilöiden puolesta jostain syystä myötähäpeää. Sitten myötähäpeä muuttui ahdistuksesi: Eikö jo voisi puhua jostain muusta? Saatoin keskeyttää keskustelun ja vaihtaa puheenaihetta.  

Kirjoitin ylioppilaaksi, menin korkeakouluun ja valmistuin terveysalalle. Olin pitkässä parisuhteessa ja sain lapsen puolisoni kanssa. Suhteessamme en kertonut puolisolleni, milloin minulla oli kuukautiset. Hän oppi itse kiertoni rytmin ja sen, että minun kanssani ei keskustella ”naisten” vaivoista.

Ruokaostoksilla pidin huolta, että ostin siteitä vain, kun olin yksin ostoksilla. Yhteisessä kodissamme piilotin siteet aina isoon meikkilaukkuun, joka oli varattu ainoastaan niille. Laukkua säilytin kaapissa, jota puolisoni ei käyttänyt. Nyt kun asun yksin lapseni kanssa siteeni ovat edelleen piilossa kaapissa. 

Ruokaostoksilla pidin huolta,
että ostin siteitä vain, kun olin yksin ostoksilla.


Ammattilaisen ristiriita

Halusin sulkea kuukautiseni täysin pois. En puhunut niistä kenellekkään, eivätkä niiden olemassa olo näkynyt elämässäni. En myöskään pitänyt siitä, jos ystäväni tai sukulaisnaiset puhuivat omista kuukautisistaan ja kyselivät neuvoja niiden suhteen. Minulle ei kuitenkaan tullut samaa tunnetta asiakkaiden kanssa töissä. 

Miksi kuukautista oli tullut minulle iso tabu? Miksi häpesin niitä, vaikka olin itse terveydenhuollon ammattilainen ja työhöni kuului valistaa ehkäisymenetelmistä sekä oikoa myyttejä kuukautisiin ja ehkäisymenetelmiin liittyen? Pitkään en osannut itsekkään vastata.


Mentorina harjoittelin puhumista ja päästin irti puhumattomuuden perinnöstä

Kouluttauduin Vigorin mentoriksi, jonka jälkeen pääsin puhumaan mm. rinta- ja kohtusyövistä, vaihdevuosista sekä kuukautisista eri ikäisille- ja taustaisille naisille. Huomasin vältteleväni kuukautisista puhumista aluksi, mutta myöhemmin aihe oli nostettava esille.

Naisia saattoi olla tilaisuuksissa jopa 10–15. Mitä enemmän puhuin isoille ryhmille, sitä vähemmän kuukautisista puhuminen aiheutti minulle vaivaantumista. Ymmärsin, että vain koska minulle ei puhuttu kuukautista ei tarkoita sitä, ettenkö minä voisi puhua niistä muille.

Ymmärsin, että vain koska minulle ei puhuttu kuukautista ei tarkoita sitä, ettenkö minä voisi puhua niistä muille.

Tulin tietoiseksi puhumattomuuden vaikutuksesta. Se oli hiljentänyt minutkin, enkä sen seurauksena ollut puhunut täysin luonnollisesta aiheesta vuosikymmeniin. Ymmärsin myös, että paras lääke puhumattomuuteen on puhuminen. Kun puhuin kuukautista ääneen muille, vapautti se minua pikku hiljaa. En edelleenkään koe aihetta kovin mieluisaksi, mutta selkeä muutos on jo tapahtunut.  

Nyt kun lapseni kasvaa, olen tietoisesti tehnyt päätöksen puhua hänen kanssaan hyvissä ajoin puberteetista sekä muutoksista, joita se tuo tyttöjen ja poikien kehoihin. Lasten ja nuorten seksuaalivalistus on äärimmäisen tärkeää. Jos vanhemmat kokevat lapsen seksuaalivalistuksen vaikeaksi aiheeksi, voi sitä lähestyä myös terveysnäkökulmasta. Täytyy sanoa, että itse jopa odotan lapseni kasvavan.  
 
Puhumattomuus ei palvele ketään. Vähiten se palvelee lasta ja nuorta, jota puhumattomuudella yritetään ehkä suojella. Loppujen lopuksi väärin toteutettu suojelu voi altistaa lapsen tai nuoren vaaralle.  

Puhumattomuus ei palvele ketään.
Vähiten se palvelee lasta ja nuorta,

jota puhumattomuudella yritetään ehkä suojella.


VIGOR-mentori

VIGOR-mentorit käyvät läpi 27 tunnin mittaisen koulutuksen