—
Miksei riitä, että terveydenhuollon ammattilaiset kertovat faktatietoa vaikka tulkin avulla eteenpäin? Miksei tietoa seksuaaliterveydestä voi vain kaataa kaikkien niskaan, olettaen että tieto myös sisäistetään ja sitä sovelletaan? Mitä on kulttuurisensitiivisyys?
Seksuaalisuus pitää sisällään monia aiheita, mutta on lähtökohtaisesti intiimi ja melko vaikea aihe ottaa puheeksi. Seksuaalisuudesta keskusteltaessa on tärkeää, että jokainen kokee tilan turvalliseksi intiimeistä asioista puhumiseen. Se tarkoittaa, että tyhmiä kysymyksiä ja epäsuosittuja mielipiteitä pitää saada laukoa vapaasti.
VIGOR | Tervettä elinvoimaa -hanke kouluttaa ulkomaalaistaustaisia mentoreita puhumaan seksuaalisuudesta omissa yhteisöissään. Yhteisön sisältä tuleva mentori tuntee kielen ja kulttuurin, ja hänellä on siten hyvät edellytykset luoda turvallinen tila keskustelulle. Hänelle tuskin tulee yllätyksenä sellaisetkaan kommentit tai kokemukset, jotka voisivat saada suomalaisen terkkarin hämilleen.
Monelle suomalaiselle esimerkiksi sukuelinten silpomisen käytäntö saattaa olla täysin käsittämätön. Silloin on myös vaikea todella kuunnella ja yrittää ymmärtää sellaisen ihmisen näkemystä, jolle sama käytäntö käy järkeen.
Kulttuurin tuntemus auttaa tilanteissa, joissa näkemyksiä ja mielipiteitä on haastettava toista kunnioittaen. Suomalaistaustaisen ammattilaisen kanssa esimerkiksi tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta voi olla vaikea keskustella rakentavasti. Monelle tämä terveyden vaarantava käytäntö saattaa olla täysin käsittämätön. Silloin on myös vaikea todella kuunnella ja yrittää ymmärtää sellaisen ihmisen näkemystä, jolle sama käytäntö käy järkeen.
Kuunteleminen on kuitenkin välttämätöntä dialogin ja oppimisen kannalta. Kuten eräs mentorikoulutettava sanoi: ”meidän täytyy ymmärtää, mutta ei meidän tarvitse hyväksyä”.
Monelle suomalaiselle kulttuurisensitiivisyyden ja kulttuurirelativismin käsitteet voivat myös helposti mennä sekaisin. Sensitiivinen ote auttaa haastamaan kunnioittaen, kun taas äärimmilleen viety relativismi ei haasta lainkaan, vaan kuittaa epäoikeudenmukaisuudetkin ”se nyt vaan on niiden kulttuuria” -ajattelulla.
Kulttuuriin ja uskontoon katsomatta jokaisella on yhdenvertainen oikeus terveyskasvatukseen, eivätkä ennakkoluulot saa estää yhdenvertaisuuden toteutumista.
Mentorikoulutuksessa tyttöjen ympärileikkauksista luennoinut kätilö Batulo Essak kertoikin kokemuksesta, että monet kantasuomalaiset sote-alan ammattilaiset pelkäävät puhua vaikeista aiheista eri uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Silloin sensitiivisyys on viety liian pitkälle. Kulttuuriin ja uskontoon katsomatta jokaisella on yhdenvertainen oikeus terveyskasvatukseen, eivätkä ennakkoluulot saa estää yhdenvertaisuuden toteutumista.
Kulttuurit ovat dynaamisia ja kykenevät muovautumaan vallitseviin arvoihin ja lakeihin sopiviksi. Suomessakin on viime vuosikymmenten aikana kyetty laajentamaan seksuaalisuuden käsitettä ja seksuaalioikeuksien ymmärrystä ilman, että suomalaisen kulttuurin ydintä olisi haavoitettu.
Sensitiivisyyteen liittyy olennaisesti myös kielenkäyttö. Aina ei riitä, että asia käännetään toiselle kielelle, vaan kulttuurierot on otettava siinäkin huomioon. Esimerkiksi jo sana ”seksuaalisuus” on vaikea käännettäväksi, sillä monessa kielessä sille ei löydy täysin vastaavaa käsitettä. Me VIGORissa opimmekin tämän jo kantapään kautta.
Ulkomaalaistaustaisten seksuaalimentorien vahvuus on heidän kykynsä ymmärtää kahta todellisuutta, ja kääntää niitä puolin ja toisin ymmärrettäviin muotoihin.
Kielten erojen sekä aiheen sensitiivisyyden takia pelkkä tulkkien käyttö ei siis aina riitä. Tulkit eivät yleensä ole terveysalan ammattilaisia, joten sensitiivisyys saattaa kadota tai sanojen painotukset muuttua tulkin käännöksessä. Jotta terveystieto sisäistetään, on ammattilaisen ja asiakkaan oltava koko ajan samalla sivulla, eikä väärinymmärryksille saa jäädä tilaa.
Eri tavoin ajattelevat ihmiset oppivat myös eri tavoilla. Yksi mentori mainitsi koulutuspalautteessa, että varsinkin maahanmuuttajiin vetoavat tarinat ja tapaukset paremmin, kuin akateeminen oppimateriaali. Suomalaisittain tyypillinen tapa luennoida ei siis välttämättä ole hedelmällisin tapa levittää tietoa VIGORin kohderyhmälle.
VIGORin tärkein tavoite on keskustelukulttuurin muutos, sekä tabujen rikkominen. Tavoitteeseen päästään parhaiten, kun löydetään avainhenkilöitä vaikuttamaan omissa yhteisöissään.
Ulkomaalaistaustaisten mentorien vahvuus on heidän kykynsä ymmärtää kahta todellisuutta, ja kääntää niitä puolin ja toisin ymmärrettäviin muotoihin. Heillä on tietotaitoa seksuaaliterveydestä, -kasvatuksesta ja -oikeuksista, sekä välineet keskustella niistä rakentavasti, dialogin ja diplomatian keinoin.
Heillä on myös eväät viedä osaamistaan eteenpäin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. VIGOR-mentoreiden panoksella kantasuomalaisilla sote-alan ammattilaisilla on toivottavasti tulevaisuudessa paremmat valmiudet ottaa seksuaalisuus puheeksi yhdenvertaisesti ja kulttuurisensitiivisesti.
Teksti: Martta Kaskinen